Tää lehtikori on yks töistä, joita häpeen kaikista eniten. Ei se muuten (kauheen) kamala oo, mutta noi huulet!!! ARGHHH!! Tää työ olis itseasiassa yks onnistuneimpia, mutta noi huulet...
Kaikki siis alkoi siitä, kun sain valkoisen kankaan eteeni ja pensselin käteen. Painoin kankaan täyteen pyörylöitä vihreän eri sävyillä, joista muodostui abstrakti ja eläväinen kuvio. Se oli tosi hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa, mutta täysin vaivan arvoista, kunnes....
...leimasin siihen jotkut hemmetin oranssit huulet?!? Ja miksi? Koska oli pakko käyttää kankaanpainotekniikkaa ton pinnan värjäämisen lisäksi. Nyt ajatellen (itseasiassa kyllä ajattelin sitä silloinkin) olisin voinut vaikka leimata vielä yhden vihreän pyörylän noiden muiden lisäksi näiden huulien sijaan. En ymmärrä miksi en tehnyt niin.
Ton ihan järkyttävän kankaan lisäksi lehtikoria varten tehtiin puinen kehikko. Kummassakin päässä on ristikkäin menevät puut, joita yhdistää neljä pyöreää keppiä, joihin kangas on kiinnitetty.
Äiti ja iskä käyttää tätä niiden makuuhuoneessa lehtikorina. Niillä on muuten tosi juvela paikka tälle, nimittäin sänkyn ja seinän välisessä raossa. Sieltä ne kamalat huulet ei päädy kenenkään silmiin, vaan esiin pääsee ainoastaan edustavin osa, eli noi ristikkäiset päädyt. Thank god!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti